Hyvästä vanhemuudesta

Huomaan että näin äitiyslomalla puheenaiheet ja ajatukset kiertyvät taas sille samalle pienelle kehälle kuin viime kierroksella - lapsi sitä ja lapsi tätä. Kuin ei oikein muuta olisikaan. Vaikka onneksi on. :)

Olen huomannut että tämä on aika monen, erityisesti äidin, akilleen kantapää. Meistä kuoriutuu pienessä kuplassamme yht'äkkiä äitiyden asiantuntijoita ja mielipide / toimintaohje löytyy asiaan kuin asiaan. Käytännössähän meidän todellisuus muodostuu vain oman subjektiivisen näkemyksen ja kokemuksen kautta. Jostain syystä kuitenkin monella syntyy tarve jakaa omaa ylivertaisuuttaan vanhempana ja alkaa avostella muiden tapaa toimia ja olla äiti/isä. Tämä kuten moni muukin kiusaamisen muoto korostuu erityisesti netissä ja olen taas törmännyt mitä uskomattomampiin keskusteluihin niinkin tunteita herättävien aiheiden ympärillä kuin lapsen nimeäminen, 3-vuotissynttärit, lasten hiusten leikkaus, tiettyyn merkkiin pukeminen... Miten tällaisista aiheista voi edes alkaa moralisoida toisia..? Ja miten niin monella kiireisellä äidillä riittää aikaa ja energiaa lähteä mukaan näihin keskusteluihin...

Uskon että meillä (lähes!) kaikilla on paras näkemys siitä miten olla paras mahdollinen vanhempi omalle lapselle. Yhdelle meistä on tärkeää pukea lapsi tietyllä tavalla ja toiselle toisella. Yksi kasvattaa pojalle pitkää tukkaa, toinen leikkaa lyhyeksi. Yksi palkkaa lasten synttäreille esiintyjän, ja toinen vetää perinteisemmällä kaavalla. Yksi nimeää lapsensa Top10-listan suosikkinimillä, toinen etsii kuolinilmoituksien joukosta havinaisimman nimen. Tapoja on monia ja niistä tuskin mikään on 100% oikea, vanhemmuus kun ei ole tiedettä. En myöskään usko että yksittäisillä asioilla olisi kokonaiskuvassa suurenkaan suurta merkitystä, emmehän me yksin muokkaa lapsistamme valmiita aikuisia.

Törmäsin mielestäni hyvään kirjoitukseen, jossa lastenpsykiatri Raisa Cacciatore korosti hyvien käytöstapojen opettamista esimerkin kautta lapsille. Alla ote artikkelista:

Lastenpsykiatrin mukaan vanhempien kannattaisi ennen somesääntöjä ja nettietikettiä miettiä omaa käytöstään, esimerkiksi sitä, miten kohtelee muita perheenjäseniä. Tällä on Cacciatoren mukaan suuri vaikutus lapsen arvojen kehittymiseen.– Arvothan välittyvät vahvasti olemisen kautta. Miten yhdessä ollaan ja miten perheessä puhutaan – miten aikuiset puhuvat toisilleen ja miten muista ihmisistä puhutaan

Käytöstavat ja kohteliaisuus, niillä mennään jo pitkälle. Mielestäni tämä on hyvä vinkki, joka kannattaisi pitää mielessä kun on kovaan ääneen arvostelemassa muiden tekemisiä. Ironista että hyvät käytöstavat usein unohtuvat kun olaan niitä täydellisiä kasvattajia.

Linkki YLEn artikkelliin tässä. Otetaan vähän rennommin ja ollaan toisillemme lempeämpiä edes näin ystävänpäivän alla. <3

Toivottavasti en kuulostanut turhan tuomitsevalta! haha :D Sorrun toki itsekin tähän, olenhan vain ihminen. Ja äiti.

/ Being a perfect mom to your child isn't the same as judging what all the other moms doing wrong. Let's teach good manners to our children by example.